Vaihtovuoteni Puolassa

Kaksi vuotta Dublinia, ja päätin että maisemanvaihdos on tarpeellista. Lisäksi tapaamani vaihtarit Dublinissa saivat minutkin kaipaamaan sitä huoletonta, mystistä ja täysin kuplassa vietettyä aikaa, jota jokainen sen kokenut yliopisto-opiskelija muistelee hartaasti elämänsä huippuhetkenä.

Toki minä olen hieman erilainen kuin muut vaihtarit. Tämä ei ole minun merkittävin kansainvälinen kokemukseni (Irlanti on) ja lisäksi olen matkustanut paljon. Ainoastaan natiivit puhuvat parempaa englantia kuin minä. Tunnen olevani hieman kuin aikusopiskelija lukiossa. Siitä huolimatta olen onnellinen että ryhdyin tähän, toki vuosi ei ole vielä lopuillaan. Ehkäpä ryssin lopputentit?

Niin, vaikka opiskelisitkin jo valmiiksi ulkomailla, mikään ei estä sinua lähtemästä Erasmus- tai muuhun vaihtoon kolmanteen maahan. Minun yliopistossani prosessi oli suhteellinen yksinkertainen, toki vaivaa piti jonkun verran nähdä, mutta se kuuluu asiaan. Tässäkin asiassa sinua kohdellaan kuten normaalia Irlantilaista opiskelijaa. Minulla konkreettisia vaihtoehtoja paikan suhteen oli vain yksi, Puola. Valmiita ohjelmia olisi ollut kolme kappaletta myös Ranskaan, mutta niihin en voinut hakea koska en ole opiskellut kieltä. Irlantilaiset eivät ole hanakoita lähtemään vaihtoon, lähinnä niin tekevätkin kieltenopiskelijat, joten on aika todennäköistä että vaihtopaikoista ei joudu taistelemaan.

Vaikka yliopistosi vaihto-ohjelmat olisivatkin surkean vähäisia (erityisesti verrattuna Suomeen) voit hankkia paikan itse, mutta siihen minulla ei riittänyt virtaa. Erasmus -vaihdon eräs ominaisuus muistaakseni oli myös se, että jos päättää lähteä omaan kotimaahansa vaihtoon, ei rahallista tukea joko saa tai se on huomattavan pieni. Itse en nähnyt tarpeelliseksi edes harkita tätä vaihtoehtoa, mutta ehkäpä koti-ikäväiselle tervetullut helpotus?

Ensi syksynä aloitan viimeisen vuoteni Dublinissa, se tuntuu kovin haikealta mutta toisaalta tervetulleelta. En aio jäädä Irlantiin, mutten myöskään usko että palaan Suomeenkaan, voi olla että tämä blogi saa jatkoa maisteriopintojen myötä, jostain toisesta maasta käsin.

That’s some news

Oho, olen lähestulkoon unohtanut ikinä edes aloittaneeni tällaisen kunnianhimoisen tietokannanrakentamisen, mutta kuten eräs professori totesi kommentoidessaan teostaan josta ei muistanut enää mitään “I must have been up for it at least at some point.” No, jokatapauksessa lukaisin nopeasti kaiken tuon lähes kaksi vuotta sitten kirjoittamani aineiston ja näyttävät olevan vielä ihan ajantasaisia.

Paitsi että luultavasti uutisia seuranneina olette tietoisia Irlannin äärimmäisistä vaikeuksista kasvavan laman kanssa, ja yliopistoihin harkitaan vakavasti lukukausimaksujen uudelleenlanseeraamista. Ainakin rekisteröintimaksu kasvaa huomattavasti, uumoillaan omaan Trinity Collegeeni tuollaista 1500€ nakkia, mikä lähentelee jo Skotlannin lukukausimaksuja.

Palatakseni vielä tähän blogiaiheeseen. En tule edelleenkään päivittämään tätä kuin ehkä satunnaisesti, mutta tuota, näen kyllä statistiikat sivun vierailijoista -joita on vähän, jopa ei yhtään- jättäkää jotain kommenttia mikäli käytte, sillä jos näitä sivuja ei tulla käyttämään, luultavasti poistan koko roskan, koska mielestäni on turha jättää vanhentuvaa tietoa vain roikkumaan tänne.

Johanna

Keskonen

Karri Hannula pakinoi (imp.) nimimerkillä Keskonen Ylioppilaslehdessä sekä HS:n verkkoliitteessä.

Mutta Hannulankin kohdalla So it goes.