Irlannissa asumissa on omat ominaispiirteensä, joista ei voi etukäteen saada tietoa, ja joiden sisäistäminenkään ei välttämättä ole niin yksinkertaista. Olen koonnut tähän muutamia yksittäisiä tiedonpalasia, jotka itse koen hyödyllisiksi.
1. Irlanti on yksi harvoista Euroopan maista, joissa Visa Electron ei toimikaan kuin junan vessa. Tämä siksi, että vain yksi pankki parhaillaan myöntää niitä. Pankkiautomaateista rahan nostamiseen tämä ei vaikuta, mutta esim. ruokakaupoissa ja kioskeissa Visa E ei useimmiten käy. Kannattaa siis hankkia paikallinen “Laser -card” tai perinteinen luottokortti.
2. Joitain tavaroita Irlannissa ei vaan käytetä. Mm. juustohöylää, tiskiharjaa tai perinteistä purkinavaajaa. Näitä kaikkia olen välillä joutunut metsästämään todella pitkään, tuota purkinavaajaa en ikinä löytänyt vaan se piti tuoda Suomesta. Joskus tuon tiskiharjojakin, koska Irlantilaiset tiskiharjat ovat omituisen muotoisia ja jopa typerän kalliita.
3. Ruuasta. Juustot kauppojen hyllyillä ovat n. 80 prosenttisesti Cheddaria. Jos et tykkää Cheddarista, kannattaa opetella, sillä emmentalit ja edamit ovat todella tiukassa. Brie -tyyppisiä juustoja sen sijaan on. Gluteenittoman elämä voi olla yllättävän hankalaa, tarjonta on huomattavasti vähäisempi kuin Suomessa. Myöskään laktoosittomia tuotteita ei käytännössä ole, mutta kaikki eivät irkkumaidosta oireile. Vähärasvaisten tuotteiden buumi on toistaiseksi jättänyt tulematta Irlantiin. Irlantilaiset syövät järkyttävän paljon pekonia, sille on oma hylly kylmäosastolla. Irlannissa pekonia ei tunneta nimellä “bacon” vaan “rashers”. Tyypillinen opiskelijaruoka on nuudeleiden lisäksi “beans on toast” eli säilöttyjä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa (tällekin on oma hylly, oleellinen osa irkkujen ruokaympyrää) ja paahtoleipää. Irlantilaiset karkit ja suklaat ovat todella makeita suomalaiseen makuun, salmiakkia nyt ei tietenkään ole muualla kuin Ikeassa, mutta Pandan lakritsia on esim. luontaistuote- tai luomukaupoissa. Erilaiset snacksit ovat suosittuja, erityisesti pienet sipsi- ja popcornipussit. Irlanti on kuitenkin take away -ruuan luvattu maa, joten todella hyviä ja joskus jopa edullisia täytettyjä patonkeja ja leipiä on saatavilla opiskelijaystävällisesti melkein mistä vaan.
4. Julkinen liikenne Dublinissa. Ei ole. Tai periaatteessa on, muttei toimi. Oman mielenterveyden kannalta en suosittele hankkiutumaan asumista seudulle, jonne pitää matkustaa bussilla, Dublinin bussit näes kulkevat vähänkuin fiiliksen mukaan ja ei ole ihmeellistä että dösä on 1,5 h myöhässä. Yöbussit ovat tietenkin ihan oma lukunsa. Dublinissa on myös DART, sort of kevytraideliikke lähitaajamiin, ihan ok busseihin verrattuna ja myöhästelee useimmiten vain vähän (5-10 min). Dublinissa operoi myös kohtuufunktionaalinen LUAS eli raitiovaunu, niitä on peräti kaksi linjaa, jotka eivät kohtaa. (ikuinen vitsi) Luasin ja Dartin varrella siis on jossain määrin järjellistä asua, mutta tyyristä. Esimerkiksi opiskelijaliput: Bussi+Luas 83€/kk tai Bussi+Dart 93€/kk. No joke. Ja kaikki liput eivät käy kaikkiin kulkuvälineisiin, Luas+Bussi+Dart lippua ei siis ole olemassakaan.
Näin ostat lipun Dublinissa bussiin: (Luasiin ja Dartiin on automaatit)
(Varaa paljon kolikoita aina mukaan, bussissa pitää maksaa tasarahalla kolikoilla. Seteleitä ei hyväksytä. Jos sinulla ei kuitekaan ole tasarahaa, voit aina laittaa liikaa rahaa jolloin saat tulostelipun mukana kuitin jota vastaan voit lunastaa vaihtorahat DB:n pääkonttorista. Jos jaksat..)
Astu bussiin ja sano minne haluat mennä (esim. Botanic Avenue, Blackrock, town – Dublinissa bussilipun hinta määräytyy matkan pituuden mukaan) jos et tiedä minne olet menossa, sano bussipysäkkien määrä jonka haluat matkustaa, jolloin kuljettaja kertoo sinulle hinnan. Voit huomata että paikalliset sanovat sen sijaan esim. “1,60 please”, tämä tulee siitä että he tietävät paljonko matka maksaa ja näinollen mainitsevat vain rahamäärän. Arvata saattaa että joskus matka venähtää pidemmäksi kuin mitä on maksettu, ja joskus kuljettajat kysyvätkin määränpäätä ja jos matkustajia ei ole paljon, myös huomauttavat että aika poistua. Irlantilaiset ovat kuitenkin kohtuu rehellisiä joten useimmat eivät päikseen pummilla ajele.
Kuljettajan kerrottua hinnan syötä kolikot niille osoitettuun “laariin” ja kuski tulostaa sinulle lipun matkastasi. Bussissa en ole törmännyt lipuntarkastajiin, mutta Luasissa ja Dartissa niitä näkyy harvasen päivä. Yötaksa on kaikissa korkeampi.
Bussissa voi myös maksaa pre-paid tai touchpad “Smartcard” korteilla, niistä lisää: http://www.dublinbus.ie/. Aika confusing, mutta niin on liikennekin.
